Luovan virran ylläpitäminen on taitolaji. Se ei ole inspiraation, tuon oikullisen henkiolennon armoilla elämistä. Inspiraation odottelulle ei nimittäin ole aikaa, jos tahtoo joskus saada tehtyä jotain valmiiksi. Sen sijaan luovuuden ylläpitämistä voisi verrata maratonille valmistautumiseen. Jokainen tietää, että kestävyysjuoksu vaatii kokonaista elämäntapaa, jossa harjoitellaan aktiivisesti ja juoksija tietoisesti huoltaa ja ylläpitää omaa välinettään juosta, eli omaa kehoaan ja mieltään. Mutta miten luovuudestaan sitten voi huolehtia? Tässä 3 hyvää, omassa elämässäni toimivaksi testattua keinoa siihen.  

1)     Taiteilijatreffit

Tämä menetelmä on peräisin Julia Cameronin kirjasta Tie luovuuteen. Taiteilijatreffien periaate on yksinkertainen: ota itsellesi kerran viikossa aikaa ja täytä oma mielikuvien varastosi. Mielikuvien varasto on se, jota ammennat, kun teet jotain luovaa, kuten vaikka kirjoitustyötä. Taiteilijatreffien tarkoitus ei ole tehdä suoraan jotain luovaa (tyhjentää varastoa. Sen sijaan, mene tee jotain, joka kiinnostaa sinua. Olen itse esimerkiksi käynyt erilaisissa näyttelyissä ja museoissa, kävelemässä paikoissa, joissa en normaalisti käy, mennyt burleskiesitykseen tai balettiin, kokeillut jotain uutta asiaa tai harrastusta tai vieraillut Sea Life akvaariossa. Taiteilijatreffeihin voi käyttää aikaa kahdesta tunnista, vaikka koko päivään. Muista, että niiden on tarkoitus täyttää varastosi uusilla mielikuvilla, aistimuksilla, kokemuksilla ja ajatuksilla. Niiden ei tarvitse olla mitään korkeakulttuurista, hienoa, kallista eikä tosiaan edes luovaa. Pääasia on, että mennet niille yksin ja sallien itsellesi jonkin kokemuksen tai elämyksen. Olet treffeillä itsesi ja oman luovuutesi kanssa.  

2)     Rutiini

Monelle tämä ei tule ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan luovuudesta. Taiteilijan elämää ja luovaa työtä pidetään boheemina ja vapaana. Voi se sitäkin olla, mutta jokainen kirjoittaja tietää, että säännöllisyys on avain tuotteliaisuuteen. Inhoan itsekin sanaa kuri, sillä siitä tulee mieleen lähinnä julmuus ja piiskalla lyöminen. Sen sijaan voisi puhua sitoutumisesta ja säännöllisyydestä. Jos tahdot kirjoittaa, niin tee se. Ajan pituudella ei ole väliä, ei ainakaan alussa. Kunhan teet sitä. kymmenen minuuttia päivässä tai viisi tuntia. Kunhan teet. Sitoutuneesti, säännöllisesti, joka päivä jos mahdollista. Muistathan, miten vertasin luovuutta maratonille harjoittelevaan juoksijaan. Säännöllinen, mielellään päivittäinen tekeminen vastaa juoksijan harjoituskilometrejä. Sitoudu itseesi ja kirjoittamiseesi. Tee sitä päivittäinen tapa. Voit kirjoittaa käsin tai koneella, kotona tai kahvilassa tai vaikka junan kyydissä. Pääasia, että teet sitä. Säännöllisesti ja usein.  

3)     Kiinnostus elämää ja ympäröivää maailmaa kohtaan

Tämä voi kuulostaa itsestään selvyydeltä, mutta ei useinkaan ole sitä. Miten paljon olet päivittäin läsnä, ihan oikeasti ja todella paikalla juuri siinä ja silloin, missä olet? Aivan niin, en minäkään pysty siihen aivan sataprosenttisesti joka päivä.   Asenne on kuitenkin tärkeä. Seuraa maailmaa ympärilläsi. Tarkkaile ihmisiä. Ole läsnä keskusteluissa, joita käyt. Kahvilassa tai ravintoalassa, maista ihan todella  ja tietoisesti ruokasi ja juomasi. Seuraa ympäristöä sen sijaan että tuijotat kännykän näyttöä tai kuuntelet äänikirjaa kuulokkeilla. Keräät varastoosi kokemuksia ja voit kirjoittaa muistiinpanoja ihmisistä, jotka herättävät huomiosi ( muista kuitenkin olla hienotunteinen),  kuulemasi kiinnostavan keskustelunpätkän tai vain kauniin sanan, joka putkahti mieleen. Tämä kaikki ruokkii omaa ajatteluasi ja luovuuttasi. Luovuus on todellakin omistautumista. Kärsivällistä harjoittelua ja asennetta, joka kantaa hedlmää silloin, kun istut alas ja ryhdyt kirjoittamaan.